TANSKA TEKI KÄYNNISSÄ olevissa jalkapallokisoissa Suomen eteen minkä saattoi häviämällä dramaattisessa avausottelussa huuhkajille 0–1. Nyt se pelaa ainoana pohjoismaana kahdeksan joukossa paikasta mitaliotteluihin. Hyvä niin.

Muistiin on painunut vahvasti kesäkuu 1992, kun juutit kaikkien yllätykseksi voittivat Euroopan mestaruuden lyömällä loppuottelussa Saksan puhtaasti 2–0. Siitä tuhkimotarusta on YLE Areenassa katsottavissa Kasper Barfoedin ohjaama käypä urheiluleffa (Kesä ’92, 2015).

Elokuva ei ole täysin vailla pelikentän ulkopuolista draamaa, mutta se ohittaa tapahtuman poliittisen ulottuvuuden. Tanskalaiset olivat vastikään torjuneet Maastrichtin sopimuksen kansanäänestyksessä niukalla 50,7 prosentin enemmistöllä. EU:n oli jatkossa pohdittava integraation demokraattista legitimiteettiä.

”If you can’t join them, beat them”, Tanskan ulkoministeri Uffe Ellemann-Jensen murjaisi kameroille mennessään finaalipäivänä Lissabonissa EU:n huippukokoukseen maajoukkueensa kannatushuivi kaulallaan. Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin hymy vaikutti väkinäiseltä.

Satuin katsomaan ottelun Kööpenhaminassa, ja jatkoin riemukkaat jälkipelit pihanurmella kolmivuotiaan esikoiseni kanssa. Pari vuotta myöhemmin sen sijaan petyimme pahasti, kun Italian ilmiömäinen Roberto Baggio ampui MM-finaalissa ratkaisevan rankkarin taivaan tuuliin.

Näiltä pohjilta kelpaa toivoa Tanskan ja Italian välistä EM-loppuottelua.

PS. LUKUVINKKI:

Tanskan mestaruusjoukkueessa oli lähellä pelata myös Martin Nørskov, yksi Henrik Andersenin romaanin Turvavyöhyke (2011, suom 2012) päähenkilöistä. Hänen vanhempansa tapasivat Leipzigin messuilla vuonna 1965, kun Wartburgin uusilla automalleilla oli vielä vientiä Helsingistä Budapestiin.

DDR oli Tanskan naapuri siinä missä Neuvostoliitto Suomen. Jalkapallokulttuuri sovittuu kirjassa onnistuneesti kylmän sodan kuvioihin.