AJATUSPAJA MAGMA julkaisi tällä viikolla Jens Bergin raportin ruotsin kielen tulevaisuusnäkymistä pääkaupunkiseudulla. Avustin sitä tilastoanalyyseillä 2000-luvun väestörakenteen muutoksista sekä poliittisesta vaikuttamisesta lähinnä RKP:n vaalimenestyksen pohjalta.
Näiden kahden välillä on voimakas korrelaatio, vaikka kaikki ruotsinkieleiset eivät suinkaan äänestä RKP:tä. Ja toisaalta puolue vetää jonkin verran ääniä myös suomen äidinkielekseen rekisteröineiltä sekä vieraskielisiltä.
Minkälaisia johtopäätöksiä siis rohkenee tehdä, tarpeelliset varaumat ja rajoitteet huomioiden?
RUOTSINKIELISTEN yhteenlaskettu lukumäärä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa on 2000-luvulla pysynyt jotakuinkin stabiilina noin 65 000 asukkaassa. Samaan aikaan suomenkielisten määrä on kasvanut 73 000 ja vieraskielisten 264 000 henkilöllä.
Ruotsinkielisen väestön suhteellinen osuus on sen sijaan pudonnut 6,9 prosentista 5,1 prosenttiin. Tämä on heijastunut RKP:n kannatukseen sekä kunta- että eduskuntavaaleissa. Vaikka ääniä uskollisilta tukijoilta tulee suunnilleen saman verran kuin ennenkin, puolueen kannatusprosentit ovat olleet laskusuunnassa.
Kuntavaaleissa saavat äänestää kaikki kunnan täysi-ikäiset asukkaat kansalaisuudesta riippumatta. Puolueet eivät ole onnistuneet erityisen hyvin ulkomaalaistaustaisten aktivoinnissa, sillä vieraskielisten osallistuminen on jäänyt vaatimattomasti alle neljännekseen äänioikeutetuista.
Silti alhaisen äänestysprosentin Vantaalla vieraskieliset antoivat kuntavaaleissa 2025 yli kolme kertaa enemmän ääniä (9 415) kuin kaupungin suhteellisen ahkerasti äänestäneet ruotsinkieliset (2 600). Ruotsi on Vantaalla albanian kanssa vasta viideneksi puhutuin kieli suomen, venäjän, viron ja arabian jälkeen.
PERINTEISESSÄ mielikuvassa liberaali RKP on paitsi ruotsinkielisen väestönosan myös ylipäätään vähemmistöjen asialla. Monikulttuurisuus ja kielellinen toleranssi ovat sen julkisen profiilin ja kenties itseymmärryksenkin keskiössä.
Yllä esitettyjen lukujen ja trendien valossa näyttää kuitenkin siltä, että puolue ei ole kyennyt ammentamaan lisää voimaa ja virtaa vieraskielisten parista. Päinvastoin.
Punavihreillä näyttäisi olevan paremmin vetoa monessa kielirymässä, kokoomuksella ja vihreillä työperäisten maahanmuuttajien keskuudessa. RKP:n kannatusosuudet pääkaupunkiseudulla olisivat todennäköisesti jo heikentyneet jyrkemmin, mikäli ulkomaalaistaustaiset äänestäisivät vilkkaammin.
Useimmat Suomen puolueet suhtautuvat maan kaksikielisyyteen periaatteessa positiivisesti, mutta monikielisyyden yleistyminen voi niukkuutta jaettaessa vaikeuttaa entisestään ruotsin perinteisen aseman puolustamista. RKP on puolueista ainoa, jolle se on eksistentiaalinen kysymys.