KULTTUURIALOJEN kamppailu tulevaisuudestaan on siirtynyt Kansalaistorin miekkareista ja muista protesteista sisätiloihin ja askeleen lujemmalle pohjalle. Ensin saimme Markus Leikolan paneutuneen selvityksen kirja-alasta, ja eilen Cupore julkaisi tutkimustietoon perustuvan raportin kulttuuripolitiikan tilasta.

Hyvä niin, mutta laakereille ei ole varaa jäädä lepäämään. Poliittisen keskustelun pyöriessä velkajarruissa kohti ensi kevään eduskuntavaaleja on vaara, että selonteot ja raportit jäävät pölyttymään.

Keskustelun herättäminen faktapohjalta on välttämätöntä muutokselle, mutta vasta teot ja toimenpiteet ratkaisevat.

Cupore joka tapauksessa onnistui lanseerauksessa, sillä paikan päällä Helsingin Lasipalatsissa ja verkkoyhteyksien päässä oli yli 300 osallistujaa. Keskeisissä tiedotusvälineissä näkyi raportista isohkoja juttuja.

ILTAPÄIVÄN sessioista osallistuin kahteen dialogiin, joissa käsiteltiin suomeksi kulttuuripolitiikkaa ja demokratiaa sekä ruotsiksi teemaa ’Kultur och delaktighet’. Ei ollut yllätys, että keskustelu pyöri erilaisten (enimmäkseen maahanmuuttaja)vähemmistöjen näkökulmissa.

Polarisaatioiden voimistuessa ja niukkuutta jaettaessa myös sosioekonomiset taustat heijastuvat aikaisempaa moninaisemmin yhteiskuntaan. Mutta muitakin jakolinjoja löytyy.

Ensimmäisessä dialogissa meitä taisi täysillä penkkiriveillä istua kaksi tai korkeintaan kolme ”miesoletettua”, toisessa olin salin ainoa. Stagella oli molemissa kolme naista.

Keskusteluissa viitattiin Popedaa kuunteleviin äijiin kuin taantumuksen ruumiillistumina. Sitten surkuteltiin alhaisen koulutuksen omaavia nuoria miehiä eräänlaisena paariana, jota saattaa kiinnostaa korkeintaan urheilu.

Eivät välttämättä kaikkein hedelmällisimpiä avauksia vuoropuheluun, jos haetaan kulttuurille gender-ulottuvuutta demokratian ja yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseen.

MUISTELIN Ismo Alangon laulaneen aikoinaan, kuinka ”taidetta on pelata jalkapalloa ja antaa kaikkensa”. Mutta samassa Hassisen Koneen biisissä (’Rajat’) kaivetaan poteroita elämään ja asetutaan asumaan ”reiässä, jonka ympärillä on vain oma perse”.

Usein sanotaan, että katse on syytä pitää pallossa tai kiekossa. Vaan voitolle jäävät ne, jotka näkevät ja ymmärtävät pelin laveammin.

Että kundit hei ikään katsomatta, kannattaisiko kokeilla taide- ja kulttuurikäsitysten venyttämistä! Onhan huippukoripallokin kuin urheilukenttien balettia.

MINULLE lohduteltiin Lasipalatsissa, että miehet taisivat osallistua dialogeihin, joissa käsiteltiin kulttuuria ja taloutta tai digitaalisuutta. Ehkä niin. Bio Rexin suuressa plenisalissa pidetyssä päätössessiossa näkyikin miehiä siellä täällä, kuka enemmän kuka vähemmän eksyneen näköisenä.

Mutta kunnia aktiivisille ja osaaville naisille, jotka viettivät tämänkin kauniin alkukesän päivän seminaarissa pohtien ja pedaten tietä parempaan yhteiskuntaan meidän kaikkien hyväksi. Cuporen raportinkin ovat laatineet Vappu, Maria, Anna, Sari ja Johanna – sekä sentään Severi.