KANSAINVÄLISESSÄ TYÖVÄEN marssissa Internationalessa lauletaan, että ”verot köyhälistön verta juo”. Tuostapa jalostui vääräleukojen suussa aikanaan legendaarinen vaatimus: Verot valtion maksettavaksi! Sittemmin verokapinan lietsonta on kuulunut paremminkin oikeiston kuin vasemmiston repertuaariin. Koronaviruksen taikavoima näyttää nyt laventavan palettia. Valtion maksettavaksi pitäisi siirtää myös palkat, yksityistä yrityssektoria myöten. EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies esitti maanantain A-Studiossa, että esimerkiksi 70 […]

WOODY ALLEN ON TEHNYT viitisenkymmentä elokuvaa. Olen nähnyt niistä kenties 40, useat useampaan kertaan. Annie Hallin (1977) menestyksen jälkeen koitti noin kymmenen vuoden jakso, jolloin jokavuotinen uusi Allen-leffa oli odotettu tapaus. ”Joko olet nähnyt…”, keskustelu kulki (kulttuurijengin?) kahviloissa ja kapakoissa. Osumia on tullut myöhemminkin, mutta joukossa on paljon löysää sekulia, jossa parhaimmillaan vain pikkunäppärää elokuvaa […]

VUOSI SITTEN POIKKESIN piinaviikolla tuttuun antikvariaattiin katsomaan, löytyisikö luettavaa maakunnassa vietettäviksi pyhiksi. Ovensuun uutuushyllystä osui silmään Asko Sahlbergin Haudallasi, Adriana [Sairauskertomus] (2019). Tiesin heti että tuolla mennään, mutta päätin vielä vilkaista takahuoneen puolelta historiaa ja vieraskielisiä kirjoja. Se oli virhe. Sillä aikaa kun silmäilin täyteen ahdettuja hyllyjä, joku toinen onnekas osti Sahlbergini. Mitä tästä opimme? […]

PANIN VIESTIN Barcelonaan ja kysin tutulta, kuinka siellä pärjätään koronakriisin keskellä. Hyvin voidaan, kuului rauhoittava vastaus, mutta jatko saikin sitten päänahan kihelmöimään: ”Pääasia, ettei joudu sairaalaan. Kolmas karanteeniviikko alkaa ja pahinta kohti ollaan menossa.” Niin kuin Espanjan uutiset eivät olisi jo viime viikolla olleet riittävän korutonta koronaa. Kuolleisuus kipuaa Italian tuntumaan, lähemmäs tuhatta päivää kohti. […]

Archie Shepp (oik.) & Bill Dixon Quartet + Perry Robinson (edessä) kesällä 1962 Helsingin Soutustadionilla, bassossa Don Moore ja rummuissa Howard McRae (kuva kirjasta Free Jazz Communism).   MAALISKUUN TULLEN ALAN kaivata putkinotkooni, jossa kevään ihme tuo palan Toscanaa Sipooseen. Siellä verkkaisissa aamupäivissä Gerry Mulliganin baritonifoni ja muu 1950-luvun jazz taas kohta virittävät mielen hyville […]

VIHREILLÄ ON OLLUT Suomessa kymmenen ministeripostia sitten kevään 1995, jolloin Pekka Haavisto nimitettiin Paavo Lipposen sateenkaarihallitukseen. Niistä puolet on kantanut puolueen perusprofiilille sopivasti vastuuta ympäristöasioista tai/ja kehitysyhteistyöstä. Kuukausilla mitaten pestit kattavat vielä suuremman siivun vihreille toistaiseksi siunaantuneesta hallitsemisen kakusta, noin 55 prosenttia. Tie sosiaalisektorille aukeni, kun Osmo Soininvaarasta tuli 2000 pätkäperuspalveluministeri Lipposen toiseen hallitukseen. Tarja […]

INFÖR VALET TILL EUROPAPARLAMENTET maj 2019 tittade jag undrande på Finlands television där ledare för de fyra största partierna deltog i en av de sista debatterna. Ännu en all male panel, fyra mer eller mindre stiliga män i medelåldern i sina slipsar och kavajer. Någonting sånt skulle man aldrig få se igen, tänkte jag och […]

JYRKI LEHTOLAN Teslaa metsässä (Siltala, 2019) on rattoisa lukea, mukavassa lukutuolissa Aalto-lampun alla punaviiniä maistellen. Takakannen lupaamissa kohtuuttomissa esseissä pilkka osuu (jos kohta ei pitkittyessään parane), mutta kohde ei uppoa, vaan jatkaa kellumistaan. Luultavasti rintahöyhenet entistä röyheämpinä, sillä kohteeksi pääsy lienee ajassamme enemmän kunniaksi kuin häpeäksi. Oli kyseessä sitten henkilö, paikka(kunta) tai tapahtuma, joiden kolmiosta […]

”16 VUOTTA SIIHEN MENI”, huokaisi Antti Rinne loppukeväällä 2019 selvästi helpottuneena. Sosiaalidemokraattien kannatus oli eduskuntavaaleissa jäänyt pettymykseksi, mutta se riitti rimaa hipoen suurimman puolueen asemaan. Ja sen turvin SDP palasi pääministeripuolueeksi. Vallan näkökulmasta Rinne ohjasi huomiota aivan oikein ja kannaltaan edullisesti olennaiseen. Sillä tiukkaa se oli tehnyt aikaisemminkin. SDP hävisi kuudella tuhannella äänellä ja kahdella […]

SYYSKESÄLLÄ 1984 PYSÄHDYIN pariksi päiväksi Müncheniin huilaamaan, ennen kuin interrail vei eteenpäin Alppien yli Italiaan ja Välimerelle. Kaduilla maleksiessani bongasin seinään tai pylvääseen kiinnitetyn ilmoituksen, jonka mukaan kaupungissa olisi illalla tarjolla elävää jazzia. Karttapahaiseni ei tunnistanut klubin osoitetta, mutta onnistuin jotenkin löytämään ydinkeskustan ulkopuolelle oikeille huudeille. Kaduilla ei näkynyt ristin sielua missään. Harhailin aikani, kunnes […]