EUROOPAN POLIITTINEN KENTTÄ jatkoi Saksan liittopäivävaaleissa muutostaan, mutta ei enää kansallispopulismin nousuna. Suurten kansanpuolueiden ja selkeiden johtotähtien aika näyttää olevan ohitse, kun kristillisdemokraatitkin putosivat jalustaltaan puolueeksi muiden joukkoon.
Parin suuren sijaan valtaa jakaa joukko keskisuuria puolueita. Trendin voi ennustaa jatkuvan, jo demografian perusteella. CDU/CSU ja SPD nauttivat yli 30 prosentin kannatusta yli 60-vuotiaiden keskuudessa (ja heitä on paljon), mutta alle kolmekymppiset äänestivät enemmän vihreitä ja liberaaleja.
SOSIAALIDEMOKRAATIT SAIVAT Saksan vaaleissa 25,7 prosenttia annetuista äänistä. Se on kymmenykselleen saman verran kuin vuonna 2013. Kahdeksan vuotta sitten tulos oli oppositiopuolueelle ankara pettymys, nyt juhlava voitto.
Muutosta kuvaa vielä paremmin kristillisdemokraattien luisu. Vuonna 2013 elettiin Angela Merkelin huippuhetkeä, joka nosti puolueen kannatuksen 41,5 prosenttiin. Siitä suli kahdessa vaalikaudessa ensin 8,6 ja sitten 8,8 prosenttiyksikköä niin, että luopumisen hetkellä perinnöksi jäi vain 24,1 prosentin tulos.
Pitkittynyt valtakausi ei edesauta seuraajakandidaattien onnistumisen mahdollisuuksia.
ENNEN TAVATTIIN SANOA, että Merkelin maltillinen linja imee hallituskumppanistaan sekä ideat että voimat. Samalla aukeaa tilaa poliittisen kentän laidoille.
Näissä vaaleissa ei kumpikaan teesi pitänyt kutiaan. SPD nousi ykköseksi, vaikka sillä on takanaan kaksi niin sanottua suurta koalitiota kristillisdemokraattien kanssa. Eivätkä ”ääripäät” Alternative für Deutschland ja Die Linke menestyneet.
VIHREÄT OVAT USEAMMASSA Euroopan maassa haaveilleet noususta edistyksen johtavaksi lipunkantajaksi, ”uusiksi demareiksi”. Saksassa kannatus on ennenkin vaalien lähestyessä huvennut yli 20 prosentin huippuluvuista, eikä puolue tälläkään kertaa yltänyt oikeiston ykköshaastajaksi.
Mutta 15 prosenttia on hyvä tulos ja takaa vihreille vahvan aseman hallitusneuvotteluihin. Mikä koalitio Saksaan sitten syntyykin, ilmasto- ja energiakysymykset tulevat olemaan sen politiikan keskiössä.