PÄIVÄN Helsingin Sanomissa blokkipolitiikkaa pohtivassa artikkelissa nousi esiin tuttu näkemys, jonka mukaan SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden äänet pyörivät ”punavihreän blokin” sisällä. Yhden puolueen voitto on toiselta pois.

Tältähän se voi kuukausikohtaisten kannatusmittausten perusteella näyttää, kun kommentoidaan useimmiten virhemarginaalien sisään mahtuvia pieniä siirtymiä.

Toisenlaisiakin tulkintoja voi esittää.

ESIMERKIKSI HeSan tuoreimmassa gallupissa (16.9.) kaikkien kolmen puolueen kannatus oli reippaasti korkeampaa kuin vuoden 2023 eduskuntavaaleissa: SDP +3,5 %, Vas +4,5 %, Vihr +1,6 %.

Yhteensä lähes kymmenen prosenttiyksikön siirtymä on siten tullut ”blokin” ulkopuolelta. Toinen kysymys on, miten mielipidemittaukset vertautuvat tosipaikan tullen annettuihin ääniin.

Oppositioasemassa kasvanut korko voi sulaa itse vaalitilanteen lähestyessä, aivan kalkkiviivoillakin, kuten Ruotsissa juuri koettiin.

”PUNAVIHREÄN blokin” sisäistä dynamiikkaa voi tarkastella myös sitä vasten, kuinka eduskuntavaaleissa on aikaisemmin käynyt porvarihallituksen valtakauden jälkeen.

Vuonna 2019: SDP +1,2 %, Vas +1,0 %, Vihr +3,0 % = yht. +5,2 %

Vuonna 1995: SDP +6,1 %, Vas +1,1 %, Vihr –0,3 % = yht. +6,9 %

Vaaliempiria viittaisi siihen, että kyllä näillä kolmella on potentiaalia pärjätä myös yhtä aikaa.

Ehkä mentaalista muistia rasittaa liiaksi edelliset vaalit, jossa vasemmistoliitto ja vihreät syyttivät Sanna Marinin SDP:n vieneen vääryydellä ”heidän ääniään”.

Vuonna 2023: SDP +2,2 %, Vas –1,1 %, Vihr –4,5 % = yht. –3,4 %